Kolmas rotaatio 3.9.2015 15:08:33

IMG_1593_thumb_kolmas_rotaatio.jpg30.4. päät putkahtivat teltasta ulos 3:30 ja raudat narisivat lumessa siitä tunti eteenpäin. Aamuvarhaisella mietin, miksi vuoren kuvetta hinkataan ylös alas, lähteminen ja ensimmäiset sadat vertikaalimetrit tuntuvat aivan yhtä pahalta kunnes lihakset lämpiävät, jolloin hienoisen tottumisen korkeaan ilmanalaan saattaa huomata. Nousimme 1. leiriin noin neljässä tunnissa, ja siitä matka jatkui suoraan kakkosleiriin, mikä otti taukoineen vielä kolme tuntia lisää. Ykkös– ja kakkosleirin korkeusero on noin 400m ja se on tasaisesti nousevaa laaksonpohjaa. Lämpötila heilahti näppituntumalla 25 asteen paremmalle puolelle, ja se lyhensi viimeiset kävelyjaksot 15 min mittaisiksi.  

Tavoitteemme oli levätä kakkosessa vappupäivä, ja suunnata aamulla 2.5 ylös kolmosleiriin. Lepopäivä menikin hyvin. Lepääminen ylempänä on perusleiriäkin haasteellisempaa. Joillain on tapana tuijottaa aterioiden väliset ajat teltan kattoa suu auki, jotkut lukevat ja jotkut hiljalleen puuhaavat jotain muuta. Välillä tuntuu, että teltasta nouseminen itsessään on jo suoritus. Minä lueskelin Valkovenäläistä eteenpäin hyvän matkaa ja mietiskelin, miten nuo vapun karkelot koti-Suomessa taittuvat hiljalleen ehtoon puolelle. Sunnuntain vastaisena yönä nousi vastoin säätiedotusta tuuli ja lumisade ja niinhän siinä kävi, että teltan oviaukko toimi paikallisena säähavaintoasemana tuon päivän. Lunta tulikin reilusti yli 20 cm ja kovan tuulen kanssa. Lhotsen seinämä oli tähän saakka ollut sinisellä jäällä, joten tuleva lumi teki sen hieman miellyttävämmäksi kiivetä, kunhan pysyy stabiilina. Päätimme katsoa seuraavan päivän tilanteen ja tehdä päätöksiä aamulla. 6500m:ssä odottaminen on erinomaisen kuluttavaa sekin, joten päätöksiä piti saada aikaan.  

3.5 aamu oli erinomaisen tuuleton ja aurinkoinen. Aamupalan jälkeen tavarat kasaan ja askel kerrallaan kohti kolmosleiriä. Pääsimme noin 7000m:n kupeeseen, aivan Lhotsen seinän alkuun kun sää muuttui kuin veitsellä leikaten. Seinällä jo kiikkumassa olevat hahmot pyrkivät suojautumaan voimakkailta tuulilta kuka mitenkin. Heikommin varustautuneet loikkivat korkeuteen nähden merkillisen pitkillä loikilla alas seinämää, sen mitä kiinteissä köysissä pystyivät. Taas oli päätöksen paikka – Negative! Tuo kolmosen 7300m ja yö siellä jäi tällä erää kokematta. Virtaa oli kulunut jo sen verran, että emme jääneet uutta yritystä ilman lepoa odottamaan.  Alas perusleiriin tulimme tänään 4.5.  

Tottumisjakso on nyt takana, ei ihan niin kuin suunniteltu, mutta ei poikkea suunnitelmasta niin paljoa, että estäisi tavoitteen saavuttamista. Säällä on tästä eteenpäin yhä suurempi merkitys. Huomenna lähdemme Timon kanssa reilua kilometriä alemmaksi Pericheen tankkaamaan ja täydentämään energiavarastoja. Takaisin tulemme hyvissä ajoin ennen säiden tuomaa huiputusikkunaa.  

Kuulemani mukaan perusleirissä on vieraillut retkikunta myös hieman harvinaisemmasta vuorikiipeilymaasta. Brunein saarivaltiosta oli lähtenyt retkikunta tavoitteenaan pelata maailman korkein shakkiottelu. Jäsenistö oli matkan varrella harventunut muutamalla ja 2.5 kynnelle kykenevät olivat saapuneet sulttaanivaltion elkein hevosilla perusleiriin. AMS ei ilmeisesti kovin tuttu jäsenistölle ollut, sillä pelastushelikopteri nouti retkikunnan jäsenet akuuttia vuoristotautia potevina 3.5 perusleiristä. Hevosia kun ei voitu kopteriin ottaa, niille löytyi välittömästi ohjastajat niiden palauttamiskesi kohtuullisempiin korkeuksiin.  

Terveisiä!

Mika
Bookmark and Share