Lunta 3.6.2022 10.53.21

Kahtena edellisenä päivänä pölyä on riittänyt ihan kiusaksi saakka. Taisin vielä eilisen päätteeksi todeta, että tämä pölytys saisi jo loppua. Maan hiekka-aines on hyvin hienoa ja kun se lähtee tuulen kanssa nousemaan, niin hienoa hiekkapölyä on joka paikka täynnä enkä oikein jaksa uskoa, että yhä korkeammalle suuntautuva askellus ainakaan helpottuu keuhkojen ollessa täynnä pölyä. Kuka lie kuullut sillä aamulla silmät avatessa maa oli kauttaaltaan valkoinen. Yöllinen sade oli putsannut mennessään myös ilman ja keli oli sanalla sanoen kuulas. Aurinko oli erinomaisen kirkas ja heijastui maassa olevasta uudesta lumesta niin, että jouduin laittamaan nokalle jo 4-luokan aurinkolasit ja silti sain siristellä silmiä. Eikä pölyä enää!  

Nousumme hyvin maltillisesti 4400 metristä lounaspaikalle Thuklaan reilun 4600 metrin korkeuteen. Sitä olikin sitten mukava nousu aina 5000 metriin sakka, josta avautui huikea näkymä suuntaan josta tulimme sekä myös ylälaaksoon kohti Tiibetiä. Matkalla avautui näkymä myös Pumorille, Nuptselle sekä usealle muulle vuorelle. Askel näissä maisemissa nousi kuin itsestään.  

Saavuttuamme Lobutcheen noin 4950 metrin korkeuteen ja otimme majoittumisen jälkeen saman tien nokkaunet. Tämä onkin viimeinen pysähdys ennen perusleiriä ja myös viimeinen majatalomajoitus. 15.4 olemme iltapäivästä pystyttelemässä perusleiriä ja toivottavasti saan myös tämän blogin lähetettyä silloin. Perusleiri on suosittu kohde retkeillä, mutta samalla vaativa korkeutensa vuoksi. Perusleirissä käy vuosittain noin 25 000 retkeilijää ihan vain katsomassa, millainen paikka maailman korkeimman vuoren kiipeilijöiden leiri on.  

Päiväuniltamme heräsimme helikopterin pörinään ja seurasimme erään retkeilijän retken päättymistä Lobutcheen, 5000 m:n korkeuteen. Paikalla olleen lääkärin tekemä analyysi oli yksinkertaisesti vuoristotauti. Tämä on vaativa paikka lentää ja helikopteri nousi ylös vain vaivoin ohuessa ilmassa.  

Retkikunta voi hyvin.